Viimeistä viedään ja vaihtari myöhässä

Chao! 23 Päivää lähtöön, 3 Työpäivää jäljellä, 0 Pinssiä, 0 Käyntikorttia, 0 Vaihtotakkia, 0 Suomenlippua, 0 Matkalaukkua

Periaatteessa melkein kaikki siis alkaa olla hoidossa. Vaan tollasia pikkujuttuja puuttuu kuten just pinssejä en oo vieläkään tehnyt yhtään, enkä käyntikortteja tilannut ja blaablaa mut noi onkin onneks sellasii juttuja mitkä pystyy ihan muutamassa päivässä hoitaa :). Mul olis siis enää tänä viikonloppuna töitä ja sit mul alkaa vuoden virkavapaa. En voi oikeesti kuvailla kuinka onnellinen oon. Varsinkin täs kesällä nää työt on tuntunu aika kamalilta just koska niitä on tietenkin ollut enemmän ja pitkiä päiviä. Joten todellakin niinku kivi putoo sydämmeltä ku tiedän ettei mun ainakaan vuoteen tarvitse tehtä oikeita töitä! Viimeviikolla kävin ottaa vikan rokotuksen, ja lääkäri sanoi etten tarvitsisi malarian estolääkitystä... jos mä sitä saan sen malarian siellä koska en syönyt niitä lääkkeitä niin voin sanoa että on viimeinen kerta kun ikinä luotan Suomalaiseen lääkäriin ne on nimittäin aika paljon mokaillut mun suhteen aikasemminkin.

Meillehän piti tulla nyt elokuussa vaihtari kun mä lähen. Aloin kummiskin jo ihmetellä kun vieläkään ei mitään kuulu mistään vaihtarista ja tiesin että joku on pielessä ja aloin olla jo vähän vihanen. Mutta sit sain mun NVA:lta viestiä että Argentiinassa on sekoiltu jotain TAAS  jotenka sieltä tulee vaihtari niiden klubiin vasta Tammikuussa. Vielä ei tiedetä onko tyttö tai poika tai mitään, mutta tammikuussa kuulemma tulee. No ei toi nyt mitään haittaa, koska saanpahan ainakin itse tutustua kyseiseen vaihtariin sitten kunnolla. Ja klubikokoukseen menen sitten 7.8 jossa saan klubin viirin jonka vienkin Paraguayn klubiini.

Tää mun vaihtovuos ei oo vielä edes alkanut mutta silti nyt jo on kauheeta tunnemyrskyn vuoristorataa. Mut niin meille sanottiin siellä Lahden koulutuksessakin että vaihtovuos kestää yleensä oikeesti sen kolme vuotta. Vuosi ennen vaihtoa jolloin sitä järjestellään, ja sitten se vaihtovuos, ja vaihdon jälkeinen vuos jolloin sopeudutaan takas omaan kotimaahan. Toi on niin totta.. Joka toinen päivä oon niin innoissani ja en malta enää odottaa tätä muutamaa viikkoa ennen lähtöä - Joka toinen päivä toivon saavani edes vähän lisää aikaa viettää aikaa rakkaiteni kanssa täällä Suomessa. Pääasiassa kuitenkin oon niin innoissani ja toivon et tää odotus vaan päättyis nyt mahdollisimman pian.
Tässä muutamia kuvia suomenlinnasta loppukevennykseksi:

3 sanaa: Only in Finland

Todennäkösesti unohin taas kertoa kaiken olennaisen, mutta adios amigos!