Päätin eilen sunnuntai tylsyyksissä päivittää ton mun bannerin, koska en ikinä missään vaiheessa siitä edellisestä pitänyt :D eikä toikaan nyt mikään kummonen oo mut vetää vertoja kumminkin sille edelliselle :) hehe.. Eilen oltiin siis äitienpäivää viettämässä Nepalilaisessa ravintolassa, ja olikin eka kerta kun nepalilaista ruokaa söin ja oli erittäin positiivinen yllätys, siis oikeesti niin täydellistä! Ruoka ei ollut yhtään tulista, mutta mausteista oli ja mausteet maistu erittäin hyvälle. Ai että rakastuin.
 |
| hyvää äitienpäivää mami mul tulee niin ikävä sua <3 |
Mutta joo eli ajattelin nyt vaan tulla kertomaan, että olen erittäin kärsimätön. Miks just silloin kun lähtö vaan lähenee, niin Suomessa asiat tuntuu menevän kokoajan vaan parempaan suuntaan? Tiedän ettei vaihtovuosi tarkota (ainakaan itselleni) sitä, että lähdetään pakoon ongelmia kotimaasta, mutta kun elämä tuntuu pitkästä aikaan oikeasti lähes täydelliseltä niin lähtöpäivän läheneminen alkaa kammotuttaa. Oikeesti haluisin jo lähtee nyt ennen ku asioihin ehtii kiintyy liikaa ja sit se lähteminen taas tuntuu hankalammalta. Sen oon kuitenkin päättänyt, että vaikka kuinka onnellinen tai rakastunut täällä koti Suomessa olisin, en ikinä, mistään hinnasta peruis tätä mun vaihtoon lähtöä. Oon oottanut tätä tilaisuutta jo monia vuosia, enkä todellakaan olis uskonu, että mun toive toteutuu eli tää vaihtovuos. Tällä hetkellä mun muitakin toiveita on toteutunut, joten en todellakaan tiedä mitä oon tehnyt ansaitakseni tän kaiken. En voi muuta kun kiittää - tosin en tiedä mitä. Kohtaloa, omaa aktiivisuutta, Rotareita, kavereiden kannustusta, tai sit vaan jotain hyvää tuuria? Todennäköisesti kaikkea noista voisin kiittää.
Jokatapauksessa tänään olis tarkotus kirjoittaa toi vapaamuotoinen hakemus tota stipendiä varten. Pienikin avustus tulis vaan oikeesti niin tarpeeseen meiän perheelle! Niinkuin oon monta kertaa jo selittänyt täällä, mulla ei todellakaan olis ollu varaa lähteä jonkun kaupallisen järjestön kautta, ja käyn itse mäkkärissä töissä jotta saisin säästettyä rahaa tätä vaihtovuotta varten.. Joten olkaa oikeesti kiitollisia jotka ei joudu koulun ohella käymään töissä jotta sais unelmat toteutettua, vaan vanhemmat tai muut sukulaiset suostuvat rahoittamaan koko vuoden! Koska voin sanoo, että ei oo ollu helppoa hoitaa koulujuttuja, kun on ollut myös töissä. En tosin yhtään tiedä paljon se stipendi on, mutta oikeesti jo 100 euron avustuskin tulisi tarpeeseen :) Mutta jos joku tietää noita summia niin tottakai saa kertoa ;)
Ainiin pakko vielä avautua että stressaa ihan sikana, koska mun siskon ylioppilasjuhlat on silloin 1.6 ja pitäis ostaa mekko ja korkkarit.. rakastan käyttää mekkoja ja laittautua juhliin, mutta niitä on vaan hemmetin ärsyttävä ostaa kun on tällänen 150 cm pitkä ja jalan koko on 34-35 niin arvatkaa vaan istuuko mekot ja löytyyko oikeen kokosia korkokenkiä? Ei hyvää päivää.. onneksi Argentiinassa kuulemma asustelee pienijalkaista väkeä :D
ADIOS!
