Miltä tuntuu kotiinpalu?

On erittäin vaikeaa millaista kotiinpalu tulee olemaan ennen kuin sen kokee. Itsekin käytin varmaan puolet vaihtovuodesta pohtimiseen, että millaistakohan se on sitten kun tulee takaisin? Näkee lentokentällä perheen ja muut läheiset ihmiset. Palata taas siihen elämään jota on koko elämänsä elänyt, mutta yhtäkkiä tuntuukin niin oudolta?

Noh nyt kun oon ollut kuukauden Suomessa, ajattelin voivani tulla kertomaan miten kotiinpalu on minulla sujunut. Mulla ne ensimmäiset 5 päivää oli vähän säätöä kun olin siellä sairaalassa, mut kyllä eka viikko kotona oli vaan niin siisti. Oli ihanaa olla omassa kodissa, oman perheen kanssa, pitkästä aikaa. Samaan aikaan tuntu etten ikinä olisi Suomesta lähtenytkään. Kaikki tuntuu kuitenkin ihan samallaiselta kuin ennenkin. Ainut muutos on tapahtunut minussa itsessäni.

Muutaman kerran joka päivä on tullut kyllä sellasia hermoromahdus hetkiä. Siis sellasia et miks tää kaikki piti tapahtua just mulle ja miks en saa enää olla niiden rakkaiden ihmisten kanssa siellä Paraguayssa.. Joka yö nään myös unia, että vielä asun Paraguayssa. Suomeen paluu on itseasiassa ollut aika samallaista kuin Paraguayhin tulo, mutta asteen helpompaa, koska täällä kuitenkin on se tuttu ja turvallinen kulttuuri ja ihmiset.
Vaihtarikavereiden kanssa pidän päivittäin yhteyttä, ja kyllä mulla poikkeuksetta aina tulee itku kun he sanovat kuinka ikävää ja erilaista siellä on ilman mua ;( ..

Niille joita kiinnostaa niin jalka on lähtenyt parantumaan erittäin hyvin ja nyt ollaan puolessa välissä kipsin pito aikaa :D Aika käy kyllä ihan älyttömän tylsäks kun ei nyt ehkä kummiskaan viitti lähtee baanalle viikonloppuna kavereiden kanssa keppien kanssa heilumaan .. Lääkärissä on nyt kuitenkin tullut rampattua kaikissa testeissä kun tuntuu et mun keho on ollut ihan outona jo pidemmän aikaa. Ehkä johtuu vaan kaikesta stressistä tai sitten siellä taustalla onkin jotain? En tiedä mutta ajattelin nyt tutkia asian! Että tuleville vaihtareille tiedoksi, olen aika 99% varma että jokaikiselle tulee joitakin fyysisiä muutoksia vuoden aikana. Toiset lihoo 100 kg (niinkuin minä) ja toiset sit taas laihtuu, toisille puhkee jotku sairaudet ja toisilla taas paranee, toisilla paranee akne ja toisilla pahenee. Kaikki on kuitenkin yksilöllistä, mutta ihan varmasti jotain muutoksia tulee kun on niin erilaisessa ympäristössä ja erilaisen ruokavalion parissa.

Varmaan viikko ennen ku lähin Paraguaysta toteutin sen kysymyspostauksen ja siinä kysyttiin siitä rotary clubista jotain johon sanoin etten voi vastata :D Nyt kun kuitenkin vaihtovuosi on jo ohi niin ei mua enää mikään estele! Paraguayssa, ja oon kuullut että etelä-amerikassa yleensäkkin Rotareiden toiminta on todella epämääräistä. Suomessa Rotaryt ovat aina hyvämaineisia ihmisiä ja käsitykseni mukaan, jonkun pitää suositella kyseisiä henkilöitä jotta pääsevät rotareiksi. Tuolla Paraguayssa ainakin ne Rotaryt saatto olla ihan vaan tavallisia tallaajia. Ei siinä periaatteessa mitään jos ei olisi joku korkea-arvoinen Rotaryherra, mutta tuolla etelässä, tai ainakin Paraguayssa, asiat nyt vaan sattu olemaan niinkin ikävästi, että jos et ole rikas(suoraan sanottuna), sinuun ei voi luottaa :D Tää tuli siellä niin monta kertaa huomattua, että ihan oikeesti niihin ihmisiin ei siellä vaan voinut luottaa. Olin kuullut koko elämäni rotareista pelkkää hyvää, ja yhtäkkiä kohdemaassani Rotaryt olivatkin niitä kehen suunnilleen vähiten pystyin luottamaan..

Jotkut/joku oli toivonut, että jatkaisin vielä bloggaamista, mutten usko että aion enää jatkaa :( Tykkään kyllä kirjoittaa blogia, mutta ei mulla periaatteessa enää oo paljoon kirjoteltavaa joka teitä kiinnostais :D Tein tän blogin just tota vaihtovuotta varten ja sellasena se pysyykin! Voin kuitenkin yhä vastailla kysymyksiin jos haluatte kysyä jotain vaihtovuodesta, tai Paraguaysta. Ja jos joku haluaa niin voin tehdä vielä vaikka yhden postauksen jostain aiheesta joka teitä kiinnostaa!
Kiitos niille jotka on jaksanu seurailla mun vaihtarimatkaa ja toivon todellakin, että mun blogista on ollut hyötyä tuleville vaihtareille :)

Besos Alisa

Suomessa

Moi! Juu ei oo tosiaan tullu päiviteltyy blogia, mutta kaikki varmaan ymmärtää että on ollut kamalaa stressiä ja säätöä viimepäivinä, niin kun on vapaa-aikaa ollut, on vaan tullut nukuttua.
Viimeviikon torstaina siis tulin Suomeen. Ei ollut todellakaan mikään helppo homma toi Suomeen pääsy... Suomessa lääkäri ei suositellut murtuneella jalalla lentämistä, paraguaylainen lääkäri taas sanoi, että ihan hyvin voin lentää. Ehtona kuitenkin oli se, että jalat pitäis pitää ylhäällä kokoajan. Lentojen ajan ja niiden välillä...

Ennen mun vaihtovuotta oltiin otettu USA:sta vakuutus tota vaihtovuotta varten, jota Lahdessa koulutuksessa ennen lähtöä suositeltiin. Onneksi otettiin tämä vakuutus, koska he korvasivat lennot takaisin Suomeen. Jokainen lennoista oli business luokkiin varattu, just sen takia et olis enemmän jalkatilaa jne. Loppujen lopuksi 12 tuntia ennen lentoa he kuitenkin yhtäkkiä sanoivat, että meidän pitäisi maksaa puolet lennosta eli 2500 dollaria, jos halutaan se lento.!! Voin sanoo, että pieni paniikinpoikanen iski tässä vaiheessa.. laitoin kuitenkin itse vähän sähköpostia sinne vakuutusyhtiöön että mitähän hemmettiä kerrotte tälläsen asian tässä vaiheessa, kun vakuutuspapereissa se raja mitä ne korvaa on jonnekkin miljoonaan dollariin asti.. samaan aikaan äiti täältä Suomestakin laittoi vähän viestiä niille että mitäs nyt v:tä :D meni varmaan 5 min niin sit lähettivät uuden sähköpostin sieltä vakuutusyhtiöstä, että anteeksi tämä väärinkäsitys, olemme nyt varanneet lentolippunne ja korvaamme ne kokonaan :D Eli jos joskus vakuutusyhtiöt alkaa teiltä jotain rahaa pyytämään niin en suosittele, että suostutte ennen ku ootte uudestaan lukassu ne vakuutus paperit läpi jne. Tässäkin tapauksessa todennäkösesti halus vaan testata et oltaisko me suostuttu maksamaan se 2500.

Mun vika päivä oli täydellinen. Vietin viimeisen yön mun rotary henkilön luona, jonne kaikki mun vaihtarikaverit tuli. Syötiin pizzaa ja empanadaksia ja suklaata ja sipsejä ja kaikkia herkkuja. Se ei ollut sellasta et oltais itketty kokoajan, josta mä tykkäsin niin paljon. Vietettiin viimesen kerran hauskaa aikaa kaikki yhdessä ja se oli just sitä mitä mä halusin. Myöskin yritin vähän pysyä sellasella pessimistisellä mielellä, etten pääse lähtemään Suomeen, koska tosiaan sain varmistuksen niistä lennoista joskus 3 yöllä keskiviikkona, ja lentojen oli tarkotus lähteä 12 päivällä. Niin se viimenen päivä tuli vähän vietettyä sellasessa epätiedossa et pääsenköhän mä oikeesti lähtemään vai en.
Mun ystävät oli myös ostanut mulle niin paljon lahjoja.. se oli niin hauskaa kun vast pari niistä mun kavereista oli tullut sinne mun luo niin sanoin et joo sit ku Iiris tulee kotiin nii se saa ainaki raahaa mulle sellasen terere kannun kotiin ku olisin ihan sikan halunnu ostaa sellasen.. No sit ku kaikki oli siellä ja oltiin hengailtu siinä jo jonkun aikaa nää anto mulle sellasen terere kannun ja aloin saman tien itkemään. Nimittäin kun ne kääns sen kannun ympäri siihen kannuun oli kaiverrettu ''family asuncion'' (kutsuttiin siis tota meiän vaihtariporukkaa aina family asuncioniksi) ja kaikkien nimet tosta meiän vaihtariperheestä. Ja ne oli ostanut sen jo edellisenä päivänä eli ei ne edes tiennyt et olisin halunnu just sen terere kannun. Myöskin ne oli teettäny mulle valokuvia just tosta vaihtovuodesta, ja ne anto mulle pari kirjaa koskien paraguayhin. Siis se oli jotain niin täydellistä oikeesti. En olis ikinä tarvinnut mitään lahjoja tai en edes pyytänyt sellasia, mut jotenkin ne lahjat oli vaan sellasia mitkä tulee aina mua muistuttamaan noista mun rakkaista ihmisistä, niin en olis voinut olla onnellisempi ja liikuttuneempi, että he olivat ne mulle antanut.

Aamulla herättiin tosi aikasin Lillyn, Carlan ja Caron kanssa, jotka olivat viettäneet koko yön mun kanssa. Laitettiin vielä mun viimesetkin kamat kasaan ja kävin suihkussa(joka oli melkonen operaatio). Sit mun tokan host perheen host äiti tuli sinne hakemaan mua ja Andres ja Raphael, että mut saatais kannettua alakertaan. Andres ja Raphael oli just lähtenyt kantamaan mua kunnes mulle soitettiin sieltä vakuutusyhtiöstä. He olivat silleen, et joo me ei tiietty et sun molemmat jalat on murtuneet niin ei me kyl nyt uskota et sä voit mennä tolle lennolle. Ensinnäkin, oltiin minä ja äiti sata kertaa kerrottu niille, että myös mun oikeassa jalassa on pieni murtuma, joten en pysty kävelemään, edes kainalosauvoilla, pyörätuoli on välttämätön. Toiseksi he soittivat mulle niinkun joku 3 tuntia ennen sitä lentoa. Ette voi edes kuvitella kuinka masentunut olo mulla tuli siinä vaiheessa, mutta onneksi siinä vaiheessa mun entinen host äiti vaan sano, että Alisa sä haluat lähteä Suomeen, joten sä lähdet tänään Suomeen, jos sä jäät tänne, sä kuolet, noniin lähetään lentokentälle! Hahah se oli niin ihana. Sit lähdettiin lentokentälle, ja heti lentokentällä mun entinen host äiti ja se rotary henkilö meni puhumaan lentoyhtiön kanssa, että tarvitsen pyörätuolikuljetuksen aina mun penkille lentokoneeseen saakka. Heillä ei ollut mitään ongelmia asian kanssa joten ei kun matkalaukut vaan äkkiä ruumaan ja lentoliput käteen niin eipä enää kukaan voinu perua mun lentoja XD Vielä ne soitti mulle tonkin jälkeen sieltä vakuutusyhtiöstä, että niitä pelottaa ettei mua Sao Paulossa suostuta ottamaan koneeseen koska en pysty kävelemään, mut tiesin ettei tule olemaan ongelmia kun oltiin jo lentoyhtiön kanssa puhuttu niin ne sano, että hoitaa kaiken.

Sitten se kamalin osa eli hyvästely.. se oli kamalaa, koska mun piti mennä  tosi nopeesti sille toiselle puolelle koska siin oli se pyörätuoli hässäkkä. Mun piti olla ensimmäisenä koneessa joten ne halus viedä mut mahollisimman nopeesti oottamaan sinne portille :( Mun piti tosi nopeesti sanoo kaikille moikat ja jotenkin se oli niin shokki tilanne. Olin surullinen, mut samaan aikaan en vaan voinut uskoo et kaikki on nyt ohi. Samaan aikaan olin myös iloinen, että olin vihdoin varmasti pääsemässä Suomeen. Mut voi että ne tunteet oli ristiriitaset... Voin kuitenkin rehellisesti sanoa, että mulle se lähteminen tuolta oli helpompaa, kuin silloin Suomesta. Tiedän, et jos olisin lähtenyt silloin kesäkuussa kun oli tarkotuskin, se olis ollut paljon vaikeempaa, koska olisin ehtinyt ajatella asiaa pikkuaivoissani niin kauan ja surea asiaa monta viikkoa ennen. Tässä mun tapauksessa lähtö tuli niin nopeesti, ja oikeesti halusin Suomeen terveyteni takia joten se ei ollut niin kamalaa lähteä. Olisin todennäköisesti ollut paljon surullisempi, jos en olisi päässyt lähtemään.

Lennot meni ihan älyttömän hyvin, business luokassa ei ollu mitään ongelmia ja aina niiden vaihtojen välillä mua kiidätettiin pyörätuolilla jossain salakäytävillä siel lentokentillä mis ei ollu mitään muita ihmisiä :D Oli kyl niin siistii oikeesti! Varsinkin kun olin päässyt Saksaan, mul oli 40 min aikaa vaihtaa frankfurtissa siis kone niin oli kyl pikkusen kuumottavaa :D Olin ihan varma etten ehi mut niin mulle tehtii kaikki v.i.p turvatarkastukset ja mut ajettiin sen turvatarkastuksen jälkeen bussilla (jossa olin ainut matkustaja) suoraan lentokoneeseen jossa sit lentoemäntä anto mun lentolipun XD et vähän skipatiin jotain vaiheita! Hyvä vaan siis et oli mulla tällänen erityiskuljetus muuten ei olis ollu toivookaan et olisin ehtinyt siihen lentoon!

Suomeen saapuminen oli ihanaa. Mun suu vaan loksahti lentokoneessa auki kun näin et koko maa oli valkosena :D Lentokentällä mua oli vastassa isä, äiti, sisko ja mun 2 parhainta kaveria <3 Noh sieltä sit piti kuitenkin lähteä suoraan sairaalaan kun oli vähän kiire saada mun jalka kuntoon :D
Sairaalassa lääkäri avas kipsin ja selvis, että siellä Paraguayssa mun jalka oli kipsattu ihan päin persettä. Näin omilla silmilläkin et mun jalka oli ihan vinossa, ja sen olis pitäny olla 90 asteen kulmassa mut se vaa oli ihan rentona ollu siellä kipsissä kokoajan -.- Mietin siis vaan, että jos Paraguayn parhaan lääkärin oli tarkotus tehä se leikkaus mulle, ja myös sama henkilö kipsas mun jalan päin vittua, niin minkäköhänlainen mun jalka olis sen leikkauksen jälkeen ollut.. en siinä vaiheessa taas voinut vaan olla onnellisempi, että Suomessa päätin leikkauksen tehdä. Jos jollain ikinä käy sellainen tuuri et pitäis mennä leikkaukseen etelä-Amerikassa niin suosittelen miettimään tosi tarkkaan, että ottaako sen riskin. Tottakai jokaisessa maassa on hyviä lääkäreitä, ja jokaisessa maassa sattuu myös virheitä, mut luulisin et siellä on kuitenkin suurempi riski et leikkaus ei mee niin kun pitäis.. Mullekin hehkutettiin sitä lääkäriä niin paljon jonka piti tehdä se leikkaus mulle, että on niin hyvä eikä mulla tule olemaan mitään hätää. Mut joo .. niin taas. Jouduin siis suoraan jäämään sairaalaan yöksi ja olihan se silleen surullista etten ollut ees kotona ehtinyt käymään, mut olin vaan niin ilonen, että olin Suomessa. Mun jalka ns. murrettiin uudelleen jotta se saatiin oikeeseen asentoon, joten tämän takia piti oottaa pari päivää turvotuksen takia et pääsin leikkaukseen. Lauantaina mulla oli sit leikkaus ja eilen pääsin kotiin. Siellä sairaalassa oli vierailuajat 13:00-18:00 ja aina siellä oli mulla vierailijoita koko ton ajan niin ei ollut paha :) Oli kummiskin ihanaa päästä kotiin <3

Nyt on vielä todella oudot fiilikset. On ihanaa olla kotona, mut samaan aikaan toivon niin paljon et tätä ei olis tapahtunut ja olisin voinut viettää vaihtovuoden normaalisti loppuun asti ;( Nyt olen kuitenkin kiitollinen, että sain elää 7 kuukautta Paraguayssa, ja kaikista rankoista kokemuksista huolimatta toi oli ehdottomasti parhainta aikaa mun elämässä. En tule ikinä unohtamaan mun vaihtovuotta, tai Paraguayta. Nyt jo on kamala ikävä, mut toisaalta, kun olin siellä, oli myös aina ikävä Suomea. Ikävä on vaan sellanen asia mikä ei tuu todennäköisesti enää ikinä poistumaan mun elämästä, joten sen kanssa pitää vain oppia elämään. Nyt mulla on taas mahdollisuus nähdä muita maita, ja suunnitella tulevaisuutta. Kaikki hyvä loppuu aikanaan... <3

I love you and I couldn't be happier that there is people who really loves me as much as I love them ❤️ Ei vaan pidä olla surullinen, koska vaikka yks osa elämästä on nyt ohi tuun vielä tapaamaan nää ihmiset. 

Paraguaylainen sairaala tutuksi..

 Heissan! Perjantaina menin Carlalle yöks ja tarkotuksena oli siellä olla yökylässä koko viikonloppu. Oli ihanaa, niinkuin aina  parhaan kaverini kanssa. Lauantaina mentiin Phoeben host siskon synttäreille ja siel oli sellasta kivaa hengailua vaan. Oltiin siellä about tunti ja mentiin sit kaikki vaihtarit yhessä yhtiin toisiin juhliin. Tai siis mentiin 2 eri porukassa kun ei kaikki olis mahtunu yhteen autoon. Mä olin ite ekassa porukassa Carlan, Caron ja Lean kanssa. 

No saavuttiin sit sinne juhlapaikkaan ja siit vitsi se oli magee! Se talo oli ihan sairaan iso siis kunnon linna, mut siel ei niiku asunu kukaan. Et se oli ihan vaa tota juhlaa varten. Mentii sit innoissamme tutkimaan yläkertaa (siis siinä talossa oli varmaa 5 kerrosta). Oltiin kävelemässä takas alakertaan Carlan Caron ja Lean kanssa ja mä olin samaa aikaa pää kääntyneenä taakse kun puhuin noiden tyttöjen kanssa. Myöskään siellä ei ollut mitään valoa niin kappas, mä luulin että portaat jo loppu ja otin vähä isomman askeleen ja buuuumm lennän joku 5 porrasta alas. Kuulin vaa ku vasemmasta nilkasta kuulu naks ja se että lensin seinää päin ei kyllä tuntunut miltään siihen nilkkakipuun verrattuna. Mun kaverit tuli ihan hätääntyneenä siihen mun luo et alisa onks sun pää kunnossa jne mut ite vaa heitin mun 5cm paksupohjaset kengät vittuun mun jalasta ja kävin pienimuotosta shokkia läpi. Siis joo kyl mua sattu mun kumpaaki jalkaan mut jotenki ei kuitenkaa niin paljoon, tiesin kuitenki et jotain tapahtu oikeesti koska en melkee pystyny hengittää saatika sit puhumaan ku olin jotenki niin shokissa. Mun vasen nilkka turpos varmaan minuutissa kaksinkertaseks ja samoin oikea jalkapöytä vähän. Laitettii siihe mun vasempaa jalkaa heti jäätä ja se vähän tuntu helpottavan nii aateltii yrittää pystynko kävelemää. Ja juu ei ollu toivookaan kävelemisestä, en pysyynyt laittaa painoo yhtään mun vasemmalle jalalle ilman et sattu ihan sairaasti.. Mun kaverit etti sit jotkut pojat sieltä juhlista niin ne kanto mut ulos sieltä. Mietittiin eka Carlan kaa et lähetään sen kotiin taxilla koska mun oli tarkotus jäädä yöks sinne, mut ne kivut vaan ylty nii päätin sit soittaa mun host vanhemmille et tulee hakee mut. Propsit mun ihanille ystäville suurinosa autto mua tosi paljon en tiiäkään mitä tekisin ilman teitä <3 No sit siinä oodeltiin kyllä mä siinä vaiheessa aloin vähän itkemää kun alko sattuu vaan enemmän.. Mun vanhemmat vihdoin tuli niin mun ihanat vaihtarikaveri miehet kanto mut autoon ja sanoin Carlalle et heitä mun kengät roskii en enää ikinä haluu nähä niitä mut se oli sit loppujen lopuks antanu ne mun host äidille XD Mut juu mun vanhemmat sano et voidaan mennä kotiin ja laittaa jäitä ja kattoo jos se alkaa helpottaa mut siin vaihees muistan vaa et sanoin ettei mua ikinä oo sattunu niin paljon joten meiän pitää mennä lääkäriin. Nyt ku mietin nii oikeesti propsit itellenikin vaikka sattu ihan sikana en itkenyt melkeen yhtään vielä siinä vaiheesaa.. No onneks mun host isä on töissä jossain terveys ministeriössä niin siellä sairaalassa kaikki meni tosi nopeesti ja hyvin. En vaan voi uskoo et siis ku mun isä kanto mut ulos sieltä autosta ja laitto pyörätuoliin, niin että vielä vittu silloinki jotku vitun likaset mIehet siin sairaalan ulkopuolella alko mulle jotai huutelee. Vittu et teki siin vaihees mieli repii mun koko jalka irti ja heittää niit päähän. No jokatapaukses se sairaala oli siis tosi epätodenmukanen tuntunen.. aloin vast silloin oikeesti tajuu et missä mä oon ja mitä mulle on tapahtumassa. Olin traumaosastolla, niin siellä oli kyllä potilaita käytävillä toinen toistaan verisempinä. Myöskin se et just kaikki sairaalasängyt oli tosi vanhoja ja se rakennus, sai mut tuntemaan et olin sisällä jotain kauhuelokuvaa. No mult otettiin röntgen kuvat ensin kummastakin jalasta. Ei vittu sitä huudon määrää kun ne yritti kääntää mun jalkaa sivuttain.. siis se oli niin kamalaa. Ton jälkeen ooteltiin hetki niitä kuvia. Sit mun host isä sano mulle et niist röntgen kuvist ei oikee nähny mitää nii pitää ottaa magneettikuvat. Siin vaihees mul alko olla toivoo koska mietin et jossei ne röntgen kuvissa nähny mun murtuneita luita niin tuskin mulla niitä edes on! No se toivon tunne kyllä taas hälveni aika nopeasti siinä magneettikuvien otossa kun mun piti pitää mun jalka siis ihan vaan suotana ja maka selälteen. Maailman normaalein asento mutten yhtää pystyny laskee mun nilkkaa siihen alustalle.. Itkin niin paljon ja muistan vaa et mun koko kroppa vaan täris kun sattu niin paljon ja sit piti viel yrittää olla paikallaan. No joo sit ku ne kuvat tuli olin huoneen ulkopuolel oottamas kunnes mun isä tulee takas ja näyttää mulle käsil et niiku katkes ja sit 3 sormee. Eli siis 3 katkennutta luuta. Siin vaiheessa mä murruin ihan täysin.. itkin itkin ja itkin niin paljon et tais pari muuta herätä siinä vieressä ihmettelemään et mitä on tapahtunut. No sit se lääkäri tuli puhuu mun kaa et meiän pitää tehä leikkaus maanantaina tai tiistaina jne. Sit mun jalka laitettiin kipsiin ja ai vittu se sattu niiii paljoooooon. Ainii niiden piti myös leikkaa ne farkut puoliks et sai sen kipsin laitettuu. Sit vaan kotiin ja omalle perheelle viestiä laittamaan.. ei ehkä maailman mukavin asia kertoa et näin on käynyt sinne toiselle puolelle maailmaa.. 

Tänään sit näytin tota mun toista jalkaa mun vanhemmille ja sanoin et siihenkin kyllä viel sattuu et pitäiskö tarkistaa onks siin jotain, nii sit ne meni lääkärii ja näytti uudestaa niit mun röntgen kuvii nii kappas. Oikeessa jalkapöydässä on joku luu murtunu ja ilmeisestikin niitä on 2.

Tällä hetkellä näyttäis siltä et mun leikkaus onkin vasta torstaina, koska halutaan et sitä on tekemässä parhaimmat lääkärit täällä. Yritetään kuitenkin selvittää huomenna onko mun mahdollista lentää, koska tällä hetkellä en haluu mitään muuta, kuin tehdä sen leikkauksen Suomessa ja sen jälkeen viettää kuukauden toipumis ajan jonka jälkeen kuntoutus ajan omassa perheessäni. Tiedän että täällä musta pidettäisiin ihan mahtavaa huolta, mutta mä tarviin mun perhettä enemmäin kuin mitään. Vikat kuukaudet mulla ei menis täällä mihinkään muuhun kuin kuntoutukseen. En voi edes kuvailla tätä henkistä tilaa. Kaikki voi varmaan kuvitella kuinka paljon sattuu kun on molemmat jalat murtuneet ja useista kohdista... tää fyysinen kipu ei kuitenkaan oo mitään verrattuna siihen, miltä musta tuntuu sisältä.

Laiskuus

Hola! Tässä mä latailen vähän akkuja muutaman tunnin et jaksaa sitte lähtee vetää oikein megatreenin salille ku tällä viikolla on vähän vähäseks jääny toi treenaus.. maanantaina kävin kyllä salilla, mut sit tiistaina meiän mama ei voinu viedä meitä salille ja eilen oli vähän shoppailemassa kavereiden kanssa. Ja missä tuli syötyy? Mäkkärissä hehheh. No joo siitä onki jo yli kuukaus ku tollasta paskaruokaa (anteeksi oma työpaikkani) olisin syöny. 

Oon nyt siis opetellut käyttämään yksin busseja! Osaan siis nyt vasta ottaa bussin yhteen kohteeseen joka on yks shoppailukeskus, mut sielt on kyl sit helppo opetella ottaa bussit kaikkialle muuallekki ku sinne menee kaikki. On se vähän jännää mennä yksin ku kaikki on mulle sanonu koko vaihon ajan et se on niiiiin vaarallista jne. Ja sit kännyy ei saa missää nimessä ottaa pois laukusta. Eli vaikka tunnenkin mun kännykän soivan sielä laukussa niin ei oo mitenkään suositeltavaa siihen vastata. Mut ei musta mitenkään uhatulta oo vielä kertaakaan tuntunut. Ainut vaan et se bussiin meno ja bussista jääminen on pelottavaa ku se on liikkeessä yleensä vielä sillo ku pitäis hyppää :D Mut juu sit eilen ostin vähä uusii urheiluvaatteita adidakselta ja suoraan tuolt shoppailemast mentiin meiän rotaryhenkilön luo kun oli kuukausrahan maksupäivä ja siinä sit vähän jotain kokoustakin pidettiin. 

Eilen selvis et mun hostveljen luokkakamut kiusaa sitä. Sitillal mun hostäiti soitti niiku kouluu rehtorille tost asiasta ja hän siis kielsikaiken. Ettei hänen koulussaan mitään kiusaamista tapahdu.. joo justjust.. tää on niin Paraguaylainen juttu, että ongelmia ei todellakaan haluta myöntää ja aina aatellaan vaan sitä omaanahkaa. Mun entinen host isä kerto et sillon ku tääl oli viel diktaatturi hallitsija 30 vuotta sitten, nii joka päivä radiossa sanottiin et juu tänään on 25 astetta lämmintä. Vaikka tosiasiassa oli 40 astetta, mutta kun ei vaan haluttu myöntää sitä että oli oikeesti ihan hemmetin kuuma, koska eihän se kenenkään mielestä ole mukavaa..

Mul on myös tullu tässä viimeaikoina sellasta ihottumaa tai en oikeen tiiä mitä se on. Siis mähän otin rusketusta ihan sikana siinä mun edellisessä perheessä, kun meillä oli uima-allas. No nyt ku en oo enää ottanu aurinkoo ja rusketus on jo aika kivasti lähteny nii mul on tollasii valkosii pilkkui jokapuolel :( ja siis ne ei lähe pois vaikka kuinka kuorin ihoo jne.. et toivon todellakin ettei oo pysyvää, ja että voin jatkossakin ottaa aurinkoa..

Perhe lauantaina illalla pizzalla :) 

Oltiin sunnuntaina käymässä hautausmaalla mun isoäidin ja isän ja host veljen kanssa. Niinku kuvista jo voikin nähä niin oli kyllä jotain niin erilaista Suomessa oleviin hautausmaihin verrattuna! Oli siis tosi paljon tollasii ns. taloja missä oli sit ne vainajat.. ne oli kyllä kaikki lukittu, mutta jossakin oli ikkunat rikottu jne. niin näky, että siellä sisällä oli just niiku arkku ja sit siel oli kaikkii valokuvii niistä ihmisistä ja milloin mitäkin.. en tiedä miks mut jotenki toi oli tosi creepyy..tuli mieleen jotkut muinaisen egyptin ajat jossa porukkaa on haudattu niihin pyramideihin ja sinne on sit laitettu sikana kultaa ja sit joku on menny ja ryöstäny ne. Ja mitä me tehtiin siellä hautausmaalla? Suunniteltiin hautaa/taloa mitä lie mun isoäidin äidille. Et oli se joo tosi erikoinen tilanne, mut pitkästä aikaa taas näki jotain mageeta ja erilaista niin oli kiva! Ainiin myöskin tosi harvoissa taloissa/haudoissa luki sen vainajan nimi. Et oli vaan numero kussakin eli varmaan sit läheisten pitää vaan muistaa se numero jotta tietää minne haudalle mennä.

Besitos chauu!

Vastaukset!

mitä ikävöit suomesta eniten (ei siis perhettä tai kavereita vaan jotain muita asioita)?

- Ikävöin eniten sitä, että meillä Suomessa on kuitenkin niin turvallista asua ja saan mennä ja tulla miten haluun. Myös suomenkieltä on ikävä.

Suomi minä

kuinka sujuvasti puhut ja ymmärrät jo espanjaa?

- Kyllä tällä hetkellä ymmärrän ja pystyn puhumaan espanjaa ihan sujuvasti. Tietenkin kielioppivirheitä tulee päivittäin, ja niitä tilanteita kun ei tiedä mitä joku sana tarkoittaa. Vähään aikaan ei oo kummiskaan ollu sellasta tilannetta etten olis pystyny sanomaan jotain mitä haluun sanoa. 

hehheh mun instagram joskus viimevuonma ennen tänne tuloa..

mitä tuut eniten ikävöimään paraguyasta kun palaat suomeen (kavereiden ja isäntäperheen lisäks)?

- Hmm aika vaikee.. varmastikkin tätä ilmastoa tulee kovin ikävä kun pitää Suomen ihanassa talvessa kitua. 

juhlitaanko paraguyassa paljon, nimenomaan nuorten keskuudessa ja onks alkoholi siin osallisena?

- Sanoisin että mas o menos :D eli siis enemmän tai vähemmän.. ei kuitenkaan läheskään yhtä paljon kun Suomessa, mutta on täälläkin niitä nuoria jotka juhlii ja juo. Ei kuitenkaan kauheen paljon mun mielestä niitä jotka alaikäisenä jois alkoholia. Ja ne jotka juo eivät ikinä juo itseään sellaseen persekänniin niinkuin Suomessa joillakin(monillakin) on tapana :D

onks paragualaiset jätkät hyvännäkösiä :D?

- Oon sitä mieltä et jokasessa maassa on sekä hyvännäkösiä ihmisiä, että rumia. Täällä on aika paljon köyhiä niin ei niillä sit ole varaa käyttää jotain kivoja vaatteita tai vaikka korjata niitä hampaita. Omasta mielestäni ei oo kauheesti mitään herkkupaloja mutta tottakai niitäkin on nähty! 

paras hetki tähän mennessä vaihtovuoden aikana?

- Se kun pääsin vaihtaa mun ensimmäisestä perheestä pois. 

ja huonoin/vaikein?

- Ne alkukuukaudet oli mulle tosi rankkoja. Myöskin se Argentiinan reissu mun ekan host äidin kanssa oli henkisesti ja fyysisesti erittäin raskas. Myöskin tokasta perheestä lähteminen oli erittäin surullista ja jouluaatto :D

Kuva ensimmäiseltä Argentiinan matkalta

Suomi vai Paraguay?

- SUOMI!

Suomi on numero yksi <3

voiks siel juoda vettä suoraa kraanasta :D?

- Itse en juo. Jotkut kyllä juo mut varmaan yli 50 % väestöstä juo kotona pullovettä. Niin miksi ne joisi pullovettä jos se kraanavesi olisi täysin puhdasta? En oo siis suoraa vastausta tähän itekkään saanut mut luulisin et ei oo kauheen viisasta sitä juoda :D 

onks siel samat/samoja kauppoja ku täällä? esim vaatekauppoja

- No suurimmaksi osaksi ei todellakaan ole. Mut kyl täälläki on noi kaikki amerikkalaiset merkit esim. Adidas, Nike, Converse, Victoria's secret.. ainiin ja mango on ja zaran vaatteita myös!

Mitä ihmiset siel tietää suomesta/skandinaviasta? jos tietää mitään

- On oikeesti ihmisiä jotka ei edes tiedä koko scandinaavian olemassaolosta saatika sitten Suomesta jotain. Mut tosi monet tietää et Suomessa on kylmä. Jotkut tietää et joulupukki ja Nokia on/oli Suomesta.

Onks siel Paraguayssa tai etelä-amerikassa yleensäkkin vaarallista? 

- No on vaarallista ihan suoraansanottuna et siis ryöstöjä sattuu kaduilla päivittäin ja asuntoihinkin murtautumisia. Jos tänne tulee niin ei kuitenkaan tarvii pelätä et joku sut tappaa jossain kadulla ellet sit oo joku huumediilerin lapsi. Ja kyllä "vaarallisessakin" maassa oppii asumaan ja kyllä ne paikalliset neuvoo mitä voi tehdä ja mitä ei, ettei tollasia vaaratilanteita syntyis. 

Mitä eroja on Paraguaylla ja Argentiinalla?

- No Argentiina on ihan hirveen iso maa, Paraguay on tosi pieni. Argentiinasta löytyy eläimiä pingviineistä apinoihin, eli siis Argentiinassa on paljon erilaista luontoa. Paraguay on niin pieni et kyl joka puolella taitaa olla suht samanlainen ilmasto ja luonto. Argentiinalaisilla on tosi erilainen aksentti kuin Paraguaylaisilla ja me sit täällä aina heitetään läppää siitä XD Argentiinassa on eri valuutta. Omasta mielestäni Argentiinalaiset puhuvat paljon enemmän. Jotkut Paraguaylaiset on oikeesti tosi ujoja. Argentiinassa on myös huomattavasti kalliimpaa, ainakin elintarvikkeet. No siinä nyt jotakin..

Suosittelisitko vaihtoon menoa Paraguayhin?

- No jos Etelä- amerikkaan haluu mennä niin on Paraguay ihan hyvä vaihtoehto. Siis kulttuuri on kumminkin meiän suomalaisten näkökulmasta ainakin, suht samallainen. Pikkueroja vaan. Kannattaa vaan muistaa et täällähän ei mitään miljoona kaupunkeja ole niin jos sellasta tavottelee sit ei ehk Paraguayta kantsi valita:D Pääkaupungissa vilinää riittää ja vähän viereisillä kaupungeilla myös mut koko muu Paraguay on kyllä ihan maaseutua.

Argentiina vai Paraguay?

- Paraguay <3

Mikä on ollu paras hetki vaihtovuodessa?-entä vaikein?

- no tähän on vastaus tuolla ylempänä!

Onko sulla siellä parasta kaveria?

- On!

Kuvaile paragualaisten nuorten luonnetta?

- Paraguaylaiset nuoret ovat paljon lapsellisempia kuin suomalaiset, ja heitä myös kohdellaan (ainakin monissa perheissä) kuin pikkulapsina. Nauravat paljon ja kovaa. Monet viettävät melkein kaikki viikonloput nukkuen kotona. Tosi ystävällisiä yleensä! En oikein tiiä mitä sanoisin koska kyllä täältäkin löytyy erilaisia ihmisiä.

5 hyvää ja huonoa puolta Paraguaysta?

- Hyvät puolet: ilmasto, poskipusut, hinnat niin halpoja, musiikki, ihmisten positiivisuus

Huonot puolet:erittäin monilla(sanoisin lähes kaikilla) ihmisillä tapana valehdella, vaarallisuus, likaisuus(siis ulkona on melko likasta), korruptio, epätasa-arvo

Mitä muuttaisit sun vaihtovuodessa jos pystyisit?

- En mitään. Uskon et kaikki tapahtuu jostain syystä. 

Jos pystyisit olisitko vielä toisen vuoden putkeen siellä?

- En :( kyllä mul on ikävä Suomea ja läheisiä sielläkin. Oon kyllä varma et sit ku oon lentokoneeseen astumassa olisin valmis jäämään tänne vaikka loppuelämäksi :D

Ootko ajatellut palata sinne jonain päivänä?

- Ehdottomasti! Mutten asumaan.

Kuka sun vaihtarikavereista on kaikista tärkein?-miksi?

- Carla Tanskasta<3 koska oon hänen kanssaan viettänyt varmaan eniten aikaa ja ollaan kyllä melkeen aina kaikesta samaa mieltä:D Puhutaan aina et ollaan jotain sieluveljeksiä.

Puhutko paremmin enkkua vai espanjaa?

- Englantia

Miten paikalliset nuoret eroavat suomalaisista nuorista? :) Eli onko siellä yhtä yleistä tupakointi, alkoholin käyttö, käyttäydytäänkö siellä samalla tavalla jne.

Selitin tuolla ylempänä vähän noista luonteenpiirteistä :) Mut siis tupakointi ei todellakaan oo yleistä nuorten keskuudessa tai muutenkaan, alkoholia käyttävät jotkut mutta paljon vähemmän käytetään täällä kun Suomessa. Kyllä täällä ihmiset käyttäytyy tosi erilailla kun Suomessa. 

Jos sanoisin, että olen kateellinen vaihtovuodestasi, mitä vastaisit?

- Sanoisin ettei tää vaihtovuos oo ollut yhtä juhlaa, mutta sunkin pitäis todellakin yrittää hakea vaihtoon!

Minkä verran osasit espanjaa sinne saapuessasi? Entä millainen on espanjantaitosi nyt?

- Olin käynyt 4 kurssia espanjaa lukiossa, mutta tosi huonolla menestyksellä. 3 kurssin kokeesta en ees päässy läpi eikä ne muutkaan numerot ikinä päätä huimaavia ollut. Osasin siis perusalkeet. Mutta niistä oli tosi paljon hyötyä vaikken paljoon osannut! Ja tuolla ylhäällä jo kerroin millanen on mun espanjantaito nyt.

Paljon koko vaihtovuosi on nyt tullut maksamaan yhteensä?

- No en osaa yhtään sanoa. Mun ensimmäisissä postauksissa kerroin paljon tää vaihtovuos makso eli sieltä voit mennä kattomaan, mut en kyl yhtään osaa arvioida paljon oon käyttäny rahaa täällä.. 

Mikä on vaarallisin asia, jonka olet kokenut siellä?

- Hmm ei tuu edes mieleen.. tää tapahtu kyllä Argentiinassa Patagonia retkellä mut siis minä ja Carla eksyttiin ku oltiin menossa takas hotellille syömästä ja lähettiin juoksee ku meil oli niin kylmä ja pissahätä sit kadotettiin kaikki muut.. ja kyseltiin kaikilta tyypeiltä neuvoa minne pitää mennä ja ei ees tiietty meiän hotellin nimee.. oltiin aika peloissaan mut emmä nyt tiiä oliks se silleen vaarallista! :DKummiskin tapahtu aika rauhallisessa kaupungissa.

Oletko löytänyt sieltä ketään varteenotettavaa poikaystäväkandidaattia? :) 

- No en todellakaan :D

Eli oletko säätänyt siellä kenenkään kanssa vai ovatko kaikki siellä tapaamasi pojat vain pelkkiä kavereita?

- Mul ei oo oikeestaan paraguaylaisia kavereita paitsi luokkatoverit mut en niiden kaa ainakaan vielä vapaa-ajalla hengaa :D Eli on siis ihan vaan kavereita kaikki pojat! Tai siis kyllä on ollut muutama joka on muhun ollut rakastunut mutta mua ei oo kiinnostanu sit yhtään.

Mitkä asiat olisit tehnyt vaihtovuoden aikana toisin, jos voisit?

- En mitään

Ja ainiin, oisko mahdollista että tekisit videopostausta tai jonkinlaista esittelypostausta siellä eri paikoista? :) Eli esittelisit vaikkapa paikallista kauppaa, ostoskeskusta, uimarantaa, keskustaa ym. :)

- Voin yrittää! Jossain paikoissa on kummiski vähä vaarallista kävellä kamera tai puhelin handussa.

Mikä on eka ruoka mitä haluut Suomessa?

- Rakastan suomalaista perinneruokaa mut luulen et tolleen lennon jälkeen väsyneenä haluun kebabbia xD sitäkin ollu kauhee ikävä.

Oudoin asia mitä kaipaat?

- Eräs ystäväni sanoi mulle ennen kuin tänne tulin et usko pois kun sä muutat sun kotimaasta pois, sulla tulee ikävä ihan kaikkea! Sun sänkyä, huonetta, vessanpönttöä.. ja toi on kyllä niin totta.. en olis uskonu et tulis niin ikävä jotain materiaa. KAUHEE IKÄVÄ MYÖS SUOMEN HIUSVÄREJÄ JA HOPEESHAMPOOTA!!

Mikä on hassuin Paraguaylaisten tapa?

- Niitä hassuja tapoja on paljon.. mutta esimerkiksi se että pikkujutuista raivotaan mut isoilla jutuilla ei oo niin väliä.

Tai tyhmin kysymmys suomesta?

- No se kun multa kysyttiin et miks me käytetään Suomessa jääkaappeja, onko meillä telkkareita, onko meillä pingviinejä tai jääkarhuja ja mulle kerto kerran myös yks henkilö et hän luuli suomalaisten olevan tummaihoisia ja muutama on luullut Suomen sijaitsevan Aasiassa.

miten sun piiri/klubi on toiminut siellä päässä? 

- En anna tästä aiheesta kommentteja valitettavasti.. koska totuus olis liian karu, mutten haluu valehdellakaan

mihin matkoille sulla on/on ollu mahdollisuus osallistua? minkä hintaisia? 

- Mulla oli mahdollisuus osallistua Patagonia retkelle Argentiinaan ja se maksoi 1300 euroa ja kesti kolme viikkoa. Oli kyllä hintansa väärtti! Muista matkoista  en oo ees kysyny vanhemmilta kun kyl ne on aika kalliita sit jo.. 

löydätkö vaatteita hyvin sielä? 

- juu löydän, täällä on onneks ostoskeskuksia muutama. Mut ikävä kyl noit Suomessa olevii vaatekauppoja esim H&M kun löytyy kaikkea yhestä kaupasta ja on niin halpaa. 

mitä negatiivisia/positiivisia asioita paraguaylaisissa nuorissa on?

- Positiivista on se, että puhuvat paljon ja ottavat yleensä aika hyvin vastaan.

Negatiivista on se, että on vaikeeta tehdä kunnon kaverisuhteita niiden kanssa kun kaikki on sit sellasia yli-innostuneita tai ei puhu mitään. En oikeen osaa selittää

VastaaPoista

Harmittiko sua silloin tai harmittaako vieläkin, ettet päässytkään Argentiinaan, vaan Paraguayhin?

- Ei mua harmittanut yhtään silloin kuin sainkin tietää meneväni paraguayhin. Kuulosti tosi hyvältä että saan asua pääkaupungissa! Eikä mua nytkään harmita. Ehkä kun saavuin tänne niin harmitti vähän kun oli sellasta pientä kulttuurishokkia, mut saman kulttuurishokin olisin Argentiinassaki saanu.

Ootko ollut tyytyväinen vaihto-maahasi?

- Oon ollu tyytyväinen vaikka välillä on sellasia päiviä et vihaa koko maata mut niitä päiviä on Suomessaki.

Viihdytkö Paraguayssa, vai haluaisitko jo palata Suomeen?

- Viihdyn Paraguayssa, mut oon myös innoissani Suomeen paluusta. Joinain päivinä sitä haluis ihan hirveesti vaan mennä Suomeen mut en mä kai sitä ikinä tosissaan oo harkinnu et palaisin aikasemmin ku pitäis.

Onko paikalliset mukavia?

- On! mutta kyllä täältäkin löytyy erilaisia ihmisiä.

Mikä on isoin juttu mitä jäät kaipaanmaan Paraguaysta?

- Kerroin tuolla ylempänä mitä jään kaipaamaan jos host perhettä ja kavereita ei lasketa. Ihan eniten tuun kaipaamaan sitä elämistä täällä samassa maassa näiden mun vaihtari kavereiden kanssa;(

Oletko nähnyt siellä urheilukauppoja? Onko sieltä mahdollista ostaa kilpapyörää tai ajaa sillä vai onko tiet liian kuoppaisia?

- Oon nähnyt paljon urheilukauppoja, mutten kilpapyöriä myynnissä oo nähnyt! Kyllä täällä näkee toisinaan ihmisiä kilpapyörillä liikenteessä et kyl se on ihan mahollista mut varmaan pitää tietää se reitti aika hyvin kun kummiskin on tosi paljon niitä huonokuntosia teitä :D

Kiitos paljon kysymyksistä <3

Hohhoijjaa

On kyllä ollu taas sellaset päivät viimeaikoina et voi jessus sentään. Enpä jaksa nyt sen erikoisemmin selittää mut siis, suunnitelmien peruuntumista viimehetkellä, busseilla sepaamista ympäriinsä, ja täällä vitunhevonperseessä asumisesta kiroamista. Mulla on ihana rakastava perhe täällä, mut tekisin mitä vaan, että saisin asua jälleen Asuncionissa, tai kelpais kyllä se Suomeenkin paluu tällä hetkellä aivan mainiosti. 

 

Siinä mamalle kuvat ötököistä jotka kummatki näin eilen vielä saman tunnin sisällä, ja luokkatovereista jotka on ihania. 

Teen kysymyspostauksen muutaman päivän sisällä eli vielä kerkii kysymään jotain jos haluaa! 

Kysymyspostaus?

Must tuntuu et oon nyt ihan hukassa et mistä sitä kirjottais.. jotenkin tuntuu et oon viimeaikoina kirjottanu kauheesti saman tyyppisistä asioista? No jokatapauksessa en tiiä tuleeko onnistumaan kun mul ei kauheesti lukijoita ole, MUTTA kysykää mitä vaan (hyvän maun rajoissa) niin teen niistä sitten postauksen seuraavaksi jossa niihin vastailen! Yksi henkilö saa kysyä montakin kysymystä :) 

I don't really know what to write to my blog now, and I feel like I'm always talking about same kind of things.. So I decided to do a post where I answer to your questions! The idea is that you write your questions to my comment box and then I answer to them in my next post :) I don't really know if this is going to work because I don't have so much readers but lets try!;) 

terveisin lehmä kadulla meidän kouluu vastapäätä.